Urheilijan taustajoukot – Osa 2

Urheilijan taustajoukot – Osa 2

Huippu urheilija ei pääse huipulle omillaan, vaan hänen takanaan on laaja taustajoukko joiden kaikkien tehtävänä on yksilön tai urheilu joukkueen suorituksen parantaminen, ja kilpailuissa pärjääminen. Valmentajan lisäksi useilla joukkueilla ja yksityisurheilijoilla on urallaan mukana huoltajat ja managerit.

Sekä managereilla että huoltajilla on usein urheilullinen tausta, mutta he eivät syystä tai toisesta kohonneet korkeammille urheilun asteille. Managerilla on usein taustaa myös yritysmarkkinoinnissa ja hallinnossa, ja hän hoitaa usein urheilijan yhteistyö- ja sponsorisopimuksia. Yksi managerin velvollisuuksista on yhteydenpito mediaan, ja urheilijan julkisuuskuvan säilyttäminen ja muokkaaminen. Manageri siivilöi haastattelu ja tilaisuus pyyntöjä, ja pitää huolta että näistä ei tule riippaa urheilijan kaulan ympärille, ja urheilijan ja hänen managerinsa yhteistyö ja -ymmärrys on tärkeää. Oikean managerin palkkaaminen mahdollistaa urheilijan yhteistyösopimuksilla ansaitsemispotentiaalin moninkertaistumisen, mutta valitun henkilön tulee olla luotettava ja ammattinsa osaava.

Joukkueen ja yksilöiden huoltajan tehtävä on toimia pelaajien ja valmentajien yhteydenpidon välittäjänä, ja auttaa pelaajia päivittäisissä ongelmissa. Huoltaja auttaa esimerkiksi välineiden kunnossapidossa, ja vaikkapa ulkomaalaisten vaihtopelaajien asuntojen hankinnassa, ja uudelle paikkakunnalle asettumisessa. Tukihenkilönä huoltaja on joukkueelle korvaamaton, ja hänen läsnäolonsa ja ammattitaitonsa ottaa suureosan käytännöllisiä paineita pois valmentajan ja pelaajien olkapäiltä. Lasten ja nuorten joukkueissa huoltajan rooli on usein palkaton, ja koko joukkueen huoltajana toimii pelaajan isä tai äiti.

Muut urheilulliset ammatit

Valmentaa ja opettaa voi myös harrastaja tasolla, joko lajikohtaisesti tai yleisemmin esimerkiksi kuntosalien yhteydessä. Kuntosaleilla työllistetään myös ryhmäurheilun vetäjiä, ja esimerkiksi pitkään jooga harrastanutta henkilöä saattaisi kiinnostaa joogakouluttajaksi opiskelu, ja elantonsa ansaitseminen sitä kautta. Huippu- ja ammattiurheilua valmentavilla on usein itsellään kilpailu tausta, mutta yleisempiin opetus ja valmennus töihin voi hakeutua henkilö joka omaa vahvan tietotaidon, ja innostuksen ilman sen kummempaa lajikohtaista kilpailukokemusta.

Lasten ja nuorten parissa työskentelystä kiinnostuneet voivat seuratyön lisäksi suunnata yleisen liikunnanopetuksen pariin. Liikunnanopettajat ovat koulujen ja oppilaitosten palkkalistoilla, ja heidän työnsä tavoitteena on herättää ja vahvistaa lasten mielenkiinto liikuntaa kohtaan. Tähän ammattiin pyrkiessä kannattaa muistaa että se ei ole täysin liikuntaan suuntaavaa, vaan mukana on vahva kasvatuksellinen näkökanta, ja henkilö saattaa päätyä opettamaan myös muita tunteja, kuten terveystietoa. Alalle haluavilta vaaditaan liikuntatieteiden maisterin tutkintoa.

Ammattiurheilijan tukijoukkoihin kuuluu myös useita lääketieteen ammattilaisia. Urheilulääkäri hoitaa ammattiurheilijoiden lisäksi liikunnan harrastajia, ja heidän saamiaan vammoja. Usea urheilulääkäri erikoistuu tiettyyn lajiin, ja sen mahdollisesti aiheuttamiin ongelmiin. Heidän kykynsä ymmärtää urheilijoita kohtaavia haasteita ja heidän tavoitteitaan mahdollistaa potilaan tehokkaan hoidon, ja lajin pariin paluun. Lääkärin lisäksi urheilijoita auttaa usein urheilu hieroja ja fysioterapeutti, joiden ymmärrys lajien vaatimasta fysiikasta, auttaa heitä hoitamaan urheilijan vammoja, ja parantamaan heidän suoritustaan manipuloimalla urheilijan lihaksia ja niveliä. Fysioterapeutti myös valvoo urheilulääkärin kanssa vammojen paranemisprosessia, ja suunnittelee urheilijalle kohdistettuja harjoituksia paranemisen auttamiseksi. Fysioterapeutti ei ole välttämättä vain ammattiurheilijoiden käytettävissä oleva hyöty. Fysioterapeutin palveluita kannattaa käyttää hyväkseen, oli urheilussa tapahtunut vamma miten pieni tahansa, sillä ilman oikeaa tukea pienet ongelmat saattavat aiheuttaa suurempia.

Ammattiurheilijoiden käyttämät urheilupsykologit ja ravinneterapeutit ovat viime aikoina yleistyneet myös harrastaja urheilijoiden parissa. Urheilupsykologin tavoitteena on urheilijan suorituskykyä, motivaation kohotuksen ja ongelma alueiden tunnistamisen kautta. Ravintoterapeutti taas suunnittelee lajin harjoittajalle ohjelman joka maksimoi energian määrän, ja parantaa yleisen hyvinvoinnin lisäksi myös suorituskykyä. Siinä missä urheilupsykologi ei välttämättä ole tarpeellinen kuntoilijalle joka ei ole vienyt harrastustaan kilpailutasolle, jokainen meistä varmasti hyötyisi ruohonjuuritason ravintoneuvonnasta.