Urheilu ammattina – Osa 1

Urheilu ammattina – Osa 1

Moniin urheilulajeihin voi ottaa osaa harrastustoiminnan lisäksi puoliammattilaisena, tai ammattilaisena. Ammattiurheilijaksi lasketaan lajin harjoittaja joka saa palkkaa, harrastaja on urheilija joka maksaa itse lajiin osallistumisesta. Ammattiurheilijan työ viikkoon mahtuu lajikohtaisia, sekä yleiskunnollisia harjoituksia, kilpailuja, niihin matkustamista sekä varsinkin eliittitasolla useita edustustilaisuuksia.

Ammattiurheilijan päätoimenkuva, ja se kaikista näkyvin yleisölle, on omassa lajissaan kilpailu. Tavoitteena on mahdollisimman korkea kansainvälinen menestys pitkällä tähtäimellä, ja lyhyemmällä tähtäimellä yksittäisissä kilpailuissa menestyminen ja mahdollisimman hyvät henkilökohtaiset tulokset. Huippu-urheilija osallistuu kilpailuihin sekä kotimaassaan että kansainvälisesti. Useiden lajien arvokkaimmat kilpailut ovat vain määrävuosina järjestettyjä, kuten olympialaiset, maailmanmestaruus-, ja Euroopan mestaruus kilpailut. Useiden urheilijoiden treenaus rakentaa heidän kuntoaan nämä kilpailut mielessä. Erikoisemmissa lajeissa, kuten ratsastusurheilussa lajikohtaiset kilpailut ovat usein kilpailijoille tärkeämpiä kuin moniurheilulaji kilpailut. Lajikilpailuiden kunnioitusta korottavat usein niiden houkuttelemien sponsoreiden määrä, ja sitä myötä palkintojen määrän suuruus.

Yksikään urheilija ei pääse huipulle yksinään, vaan taustajoukkoihin mahtuu useita alaansa erikoistuneita tukihenkilöitä. Urheilija tekee tämän henkilöstön avulla fyysisen ja henkisen kuntonsa optimoinniksi, ja hänen ammattinsa on jatkuvaa osaamisen ja kunnon näyttöä. Urheilija ei voi arvokisojenkaan jälkeen jäädä lepäämään laakereillaan liian pitkäksi aikaa. Arvokilpailut tapahtuvat usein kutsun tai karsintojen kautta, ja urheilijan on oltava parhaimmillaan jatkuvasti kauden aikana tullakseen valituksi.

Ammattiurheilun vaatimukset

Urheilija usein harjoittelee omaa lajiaan päivittäin, ja tämän lajikohtaisen harjoituksen lisäksi alaan liittyvät myös henkilökohtaiset kunto ohjelmat, jotka parantavat ja ylläpitävät urheilijan yleiskuntoa. Elämäntavat ovat urheilijalle tiukat, ja liikuntaohjelman lisäksi elämäntapoja, ja ruokavaliota valvotaan tarkoin. Hyvistä elämäntavoista lipeäminen kostautuu nopeasti suorituskyvyn laskemisella. Vapaa-ajan ja työelämän toisistaan erottaminen on ammattiurheilijalle täysin mahdotonta, sillä kaikki hänen elämässään tekemät päätökset vaikuttavat ammattielämään. Fyysisten vaatimusten lisäksi urheilijaa kohtaavat henkiset paineet ovat kovat. Urheilijan pitää jatkuvasti pyrkiä huipputasolle, elimistö rasittuu jatkuvan harjoituksen myötä, ja pienikin vamma saattaa päättää uran nopeasti. Uran päätyttyä moni urheilija kokee normaali elämään paluun vaikeaksi. Ammatti urheilijalla on vuosikaudet ollut ympärillään heihin omistautunut tuki tiimi, ja heidän päivittäisellä elämällään on ollut kaiken vaativa tarkoitus. Usea urheilija jää uransa päätyttyä kuin tyhjänpäälle jos heillä ei ole suunnitelmaa valmiiksi mietittynä.

Ammatikseen urheilevan aika menee täysin lajin harjoitukseen, joten lisätuloja tuovaan ansiotyöhön urheilijalla ei ole aikaa. Tuloja ammattiurheilijoille tuovat usein sponsori sopimukset, jotka edellyttävät että urheilija toimii sponsorin markkinoinnin hyväksi, ja tuo sponsorin logoa ja nimeä esille esimerkiksi urheilussa käyttämissään vaatteissa. Sponsorit myös odottavat että urheilija osallistuu heidän järjestämiinsä markkinointitilaisuuksiin, sekä pitävät julkista profiiliaan yllä yrityksen esilletuomisen maksimoimiseksi. Urheilijan imago on äärimmäisen tärkeä, ja pieni virhe sosiaalisessa mediassa, tai henkilökohtaisessa käytöksessä saattaa tuhota tuhansien eurojen sponsorisopimukset, ja sitä myötä urheilijan uran. Sponsoreiden lisäksi urheilijoille on tarjolla kansallisia ja kansainvälisiä stipendejä, ja osassa lajikilpailuista on palkintorahat mitalisijoille päätyville. Poikkeuksena sponsoreihin täysin sidoksisissa olevista urheilijoista ovat huipputasolla joukkueurheilua pelaavat urheilijat, joiden seurat maksavat pelaajilleen huimia vuosittaisia palkkioita.

Pieni osa ammattinaan urheilevista pystyy ansaitsemaan lisätuloja lajiinsa liittyvillä osa-aikaisilla ammateilla. Esimerkiksi ammattiratsastajat saattavat oman alansa kauden päätyttyä käyttää pienen määrän aikaa muiden lajin ammattilaisten ja korkeamman tason harrastajien treenaamiseen, tai heidän hevostensa kouluttamiseen. Suomen mittakaavassa toimientulonsa eri lajeissa urheilemalla saa noin 1 200 henkeä. Koska maan mittakaavassa vain lajin todellisille huipuille riittää sponsorisopimuksia, suuri osa näistä urheilijoista on puoliammattilaisia, jotka ansaitsevat elantonsa työskentelemällä muilla aloilla, ja tekemällä urheilua osa-aikaisesti pienempimuotoisten sponsoreiden avustuksella, tai omakustanteisina.