Urheilu ammattina – Osa 2

Urheilu ammattina – Osa 2

Lajikohtaisen ja yleisen liikunnallisen lahjakkuuden lisäksi urheilijalla tulee olla fyysisesti tarvittava kunto lajille, kuten juoksu, taidot hallita se, ja yleinen terveys tarvittavassa kunnossa. Henkisesti urheilijalta odotetaan kurinalaisuutta, pitkäjänteisyyttä ja voimakasta tahtoa, jotka kaikki auttavat lajin huipulle pyrkimisen yhteydessä kohdatuissa esteissä.

Urheilijat aloittavat uransa yleensä nuorina, tutkimusten mukaan päälaji on valittu yleensä yhdeksänteen ikävuoteen mennessä. Lapset alkavat yleensä ottaa lajin tosissaan noin 13-vuotiaina, ja kilpailutasolle tosissaan valmentautuminen alkaa noin 15-vuotiaana. Vaikka nämä iät eivät ole kiveen kirjoitettuja, nollatasosta aloittavan aikuisen on lähes epätodennäköisen vaikeaa päästä lajin huipulle, sillä nuorien ikävuosien aikana kehitetään sekä fyysinen että henkinen kestävyys, ja alan vaatimat taidot. Poikkeuksena toki ovat ne muutamat aikuiset jotka ovat ottaneet lajiinsa osaa lajiinsa harrastaja tasolla vuosikaudet, ja päätyvät puoliammattilaiseksi, tai jopa ammattilaiseksi aikuisina.

Ammattiurheilijan ominaisuudet

Vaikka kaikilla ihmisillä on kyky edistyä urheilussa, ja nauttia siitä harrastustasolla, meillä kaikilla ei yksinkertaisesti ole tarvittavia fyysisiä ja henkisiä resursseja ammattiurheilijaksi tulemiselle. Alakohtaisesti on myös paljon eriäviä fyysisiä vaatimuksia. Kehon koostumus vaikuttaa lajin valintaan, ja sen jatkamiseen. Pitkät, tai kurvikkaat tytöt eivät välttämättä menesty balettiammatissa, kun taas useissa yleisurheilulajeissa, tai vaikkapa ratsastuksessa näistä  ominaisuuksista ei ole haittaa, ja joissain lajeissa ne saattavat olla jopa hyödyksi. Menestyvillä ammattiurheilijoilla on myös alalle soveltuva motorinen lahjakkuus, jota ei voi saavuttaa sen puuttuessa suurellakaan määrällä harjoittelua. Luontoinen taipumus kehitty harjoittelun myötä erityislahjakkuudeksi ja -taidoksi, joka auttaa lajin harjoittajaa nousemaan huipulle.

Suurin vaatimus urheilijalle on hänen lajiaan kohtaan tuntemansa rakkaus. Urheilijan on annettava lajille kaikkensa huipulle päästäkseen, ja ilman intohimoa tämä ei tule tapahtumaan. Urheilijoiden sisäisenä motivaationa toimivat sen tuoma mielihyvä, ja ulkoisina usein tukijoukot, perhe ja lajissa menestyminen. Huippu urheilijalla tulee olla myös kyky käyttää muistiaan edistääkseen osaamistaan, he usein ajattelevat lajiaan ja sen vaatimuksia syvällisemmin kuin harrastajat, ja tämä mahdollistaa tehokkaan suunnittelun, harjoittelun sekä oman menestyksensä arvioinnin. Huippu urheilijat pystyvät harjoittelemaan ekonomisemmin, harjoitusta tehdään kauemmin ja tehokkaammin, kuin alemmilla tasoilla, ja omien heikkouksiensa tunnistamisen yhteydessä he pystyvät korjaaman toimintaansa, ja siten parantamaan suoritustaan. Huipulle päätyvät urheilijat myös sopeutuvat uusiin tilanteisiin muita nopeammin, mikä auttaa harjoittelu ja kilpailutilanteissa.

Perhe taustalla on myös vaikutusta lajin valintaan. Jo harrastustasolla suurempaa rahallista investointia vaativat lajit, kuten ratsastus, ovat usein köyhemmistä oloista tulevien lasten tavoittamattomissa. Poikkeuksiakin tosin löytyy, mutta usein heillä on mukana hyvä tuuri ja poikkeuksellinen lahjakkuus joka herättää ulkopuolisen tukijan mielenkiinnon harrastuksen alkuaikoina.

Motivaatiolla on suuri osuus urheilijan menestyksessä alallaan. Motivaatio tarkoittaa sisäisiä ja ulkoisia vaikutteita jotka saavat henkilön liikkeelle tietyssä asiassa, ja jotka pitävät mielenkiintoa yllä. Motivaatio on tärkeää suorituskyvyn kannalta mistä tahansa elämänalueesta puhuttaessa, ja se voi vaihdella ajan kuluessa. Urheilijan kannalta motivaatio pysyy usein korkeana, jos hän uskoo tuloksien vastaavan harjoitteluun käytettyä aikaa ja energiaa. Korkea sisäinen motivaatio, joka tulee usein urheilijan rakkaudesta itse lajiin, ja sen harrastamiseen, nostaa lajissa pärjäämisen mahdollisuutta. Sisäinen motivaatio mahdollistaa ulkoisten ongelma tilanteiden yli pääsemisen. Yksi häviö ei vaikuta mielentilaan yhtä paljoa, jos urheilija nauttii suorituksesta itsestään. Ulkoisia motivaation antajia saattavat olla palkinnot, raha, tai maine. Ulkoisen motivaation ongelma on se että, se saattaa hävitä helposti, ja sen katoaminen tulee vaikuttamaan urheilijan itsetuntoon. Ulkoinen motivaatio on tehokasta lyhyellä aikavälillä, mutta pitkällä aikavälillä se saattaa olla jopa haitallista, ja aiheuttaa sisäisen motivaation katoamista.