Urheiluvalmentajan työ – Osa 1

Urheiluvalmentajan työ – Osa 1

Vaikka meistä kaikista ei välttämättä ole ammattitason urheilijoiksi, urheilun parista löytyy useita ammattivaihtoehtoja tietystä lajista tai urheilusta yleisesti nauttiville. Uravaihtoehtoja löytyy sekä ammattiurheilun, että harrastustason parista. Töitä voi tehdä joko lasten ja nuorten parissa, tai ympäristössä jossa valmennetaan ainoastaan urheilua harrastavia aikuisia. Urheilijan itsensä jälkeen näkyvin rooli on usein valmentajalla, jonka rooliin kuuluu joko yksittäisen urheilijan, tai koko joukkueen kehitys.

Valmentajan työviikko on vaihteleva, ja harjoitussuorituksen lisäksi hän on vastuussa urheilijan auttamisesta kilpailupäivinä, sekä harjoitusohjelman suunnittelusta. Valmentajalla tulee olla hyvä lajiosaaminen ja -tuntemus, sekä loistava valmennusosaaminen. Lajin huippuosaajista ei välttämättä kuoriudu huippuvalmentajia, mutta toisaalta lajin vain ulkoisesti tunteva valmentaja ei välttämättä saa urheilijasta irti parasta tulosta. Usein ammattiurheilijoiden valmentajiksi kouluttautuu, ja hakeutuu uransa eri syistä päättäneitä kilpaurheilijoita. Syitä valmentajaksi hakeutumiselle on useita, osalla uran vaihdon takana on urheiluvamma, kilpailumotivaation puuttuminen, tai muista henkilökohtaisista syistä aktiivisesta urheilusta eläkkeelle jääminen. Useiden urheilulajien parissa työskentelee myös huipputason valmentajia jotka eivät koskaan edenneet lajissa harrastustasoa ylemmäksi, vaan valitsivat valmentajan
ammatin uransa alkuvaiheessa.

Hyvä valmentaja

Valmentajan itsensä, sekä valmennettavan urheilijan kannalta on tärkeää että valmentajalta löytyy aito mielenkiinto toisen suorituksen parantamiseksi, ja intohimoa heidän kilpailumenestyksensä johdosta. Valmentaja joka on katkera oman kilpailu uransa katkeamisesta ei välttämättä ole kovin pystyvä tietotaidon toisille välittämisessä, ja oikeiden neuvojen antamisessa. Valmentajalla tulee myös olla sisäinen kiinnostus itse lajiin, ja ammatin huipulla pysyminen onnistuu vain lajin kehityksen jatkuvan opiskelun kautta.

Valmentajan työ tähtää hänen valmentamansa tahon menestykseen valitulla tasolla, ja suorituksen paranemiseen yleisesti. Päivittäisen harjoittelun, ja kilpailu matkoilla tukena olemisen lisäksi valmentaja usein on yhteydessä urheilijan sponsoreihin, ja muihin yhteistyötahoihin. Tästä johtuen valmentajalta odotetaan loistavia yhteistyötaitoja, ja mediaosaaminen ei myöskään ole pahasta, sillä valmentaja on useissa joukkuelajeissa kameroiden eteen päätyvä henkilö. Valmentajan työ on usein urheilijan päivää mukailevaa, ja se ei rajaudu normaaleihin toimisto tunteihin. Jos valmentaja ei ole aidosti urheilijaan, ja lajiin sitoutunut, se näkyy usein tuloksista.

Alemmilla tasoilla lapsia valmentavat henkilöt antavat usein tärkeän pohjaosaamisen tulevaisuuden ammattiurheilijoille, ja on tärkeää että heillä on kyky innostaa ja lisätä urheilijoiden lajia kohtaan tuntemaa intohimoa, näitä liikaa painostamatta. Lasten ja nuorten kanssa toimiva valmentaja tarvitsee sekä pedagogisia taitoja, että diplomaattisen mielen. Nuorten urheilijoiden parissa työskentelyyn liittyy useita ulkoisia paineita, vanhempien epärealistisista odotuksista, sekä teini-iän tavallisia hormonivaihteluita.

Valmennustyön lisäksi valmentajan on käytettävä aikaa yleisen urheiluvalmennuksen sekä lajikohtaisen valmennuksen uusimpien tutkimusten lukemisessa. On suotavaa että kaikentason valmentajat kouluttavat itseään jatkuvasti, jotta he pystyvät jakamaan tiedon valmennettavilleen aikuisille ja lapsille. Lajikohtaisen tiedon lisäksi valmentajilla tulisi olla ymmärrystä urheilupsykologiasta, vammojen estosta ja lajin maailmanlaajuisista tuulista ja säännöistä.

Harrastuksen ohjaajat ja opettajat

Ammattitason urheiluvalmennuksen lisäksi lajin kouluttajana, ohjaajana, tai opettajana voi toimia myös harrastaja tasolla. Lajikohtaisia valmentajia tarvitaan yleensä joukkueurheilussa ja erikoislajeissa, joissa turvallinen harrastaminen vaati ulkoista kontrollia. Jalkapallo-, sähly-, ja rugby joukkueilla on valmentajia alemmista tasoista ylöspäin, ja useat seurat kilpailevat aktiivisesti. Valmentajan lajitutkintoja voi suorittaa ammatti- ja erikoisammattitutkintoina ympäri Suomea. Korkeamman asteen koulutusta voi hakea esimerkiksi Jyväskylän yliopiston liikuntatieteiden maisterin koulutuksesta. Töitä valmentajille ja liikunnan ohjaajille löytyy paikallisista seuroista, tai erikoisharrastus paikoista. Ypäjällä kouluttautunut ratsastuksen ohjaaja tai -opettaja voi esimerkiksi löytää työpaikan paikallisilta talleilta, jos kilpailukokemus ei ohjaa yksityisratsastajien pariin. Yleisemmällä tasolla valmennusta voi tehdä myös PT -tyyppisenä yksityisvalmentajana, jossa tarkoituksena on tietyn lajin sijasta valmennettavan kunnon yleinen parantaminen.